Ymmärrys nykytilasta välttämätöntä soten kehittämiselle – IMPRO-tutkimushanke paljastaa FCG:n työkaluilla nykytilastoinnin puutteet
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen tähtäin on vaikuttavat sote-palvelut. Palveluiden vaikuttavuuden todentamiseksi on kehitetty kansallisia mittareita, joista esimerkkinä upouusi Valtiovarainministeriön yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa luoma mittaristo hyvinvointialueiden käyttöön. Palvelujen kehittämisen ja ohjauksen tarpeisiin tarvitaankin kipeästi tietoa, joka mahdollistaisi palveluiden nykytilan ja kustannustehokkuuden tarkastelun sekä hyvinvointialueen sisällä, että alueiden kesken.
Kansalliset mittarit ovat hyvä lähtökohta alueiden väliseen vertailuun ja osin myös alueiden sisäiseen toiminnan kehittämiseen. Valitettavasti ne toistaiseksi tuottavat tietoa vain suppeasta osasta sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kokonaiskuva alueiden tuottamista palveluista, niiden tuotantotavoista, kustannuksista ja vaikutuksista jää varsin vaillinaiseksi. Osasyynä tähän asiantilaan on se, että tarvittavaa lähtötietoa ei ole tai tieto ei ole ajantasaista.
Asiakkaiden diagnooseja ja käynnin syitä seurataan, mutta puutteellisesti
Yksi tunnetuimpia tapoja kirjata asiakkaiden terveysongelmia ovat kansainväliset diagnoosi- ja käynnin syy -luokitukset. Niiden avulla kuvataan hoidettavan asiakkaan sairaus, terveysongelma tai muu palvelujen tarpeen syy. Näistä luokituksista muodostuvien tietojen perusteella syntyy kuva siitä, keitä terveydenhuollossa hoidetaan ja osin siitä, miten hoitoa annetaan. Yhdistämällä näihin tietoihin kustannustietoja, saadaan kuva myös siitä, mitä eri terveysongelmien hoito maksaa ja miten resursseja on eri ongelmien hoitoon käytetty. Diagnoosi-, käynnin syy ja toimenpideluokitukset ovat olleet Suomessa jo kauan käytössä mutta niiden tilastointi on sekin osin edelleen puutteellista.
Vuonna 2020 aikuisten saamista terveyspalveluista diagnoosi tai käynnin syy oli tilastoitu 57 prosentissa kaikista hoitotapahtumista. Miltei puolessa (43 %) tilastoiduista tapahtumista tämä tieto puuttui. Kustannuksiksi laskettuna tilastoimattomiin tapahtumiin kului miltei miljardi euroa. Tämä raha siis menee palveluihin, joiden syytä tai tarkempaa sisältöä ei tunneta.
Tieto perustuu Aalto-yliopiston IMPRO-tutkimuksen yhteydessä prof. Miika Linnan tekemään analyysiin, jonka tietopohjana on THL:n vuoden 2020 Hoitoilmoitus-tietokanta (HILMO). Analyysi tehtiin käyttämällä FCG:n kehittämää ja ylläpitämää asiakasluokittelua (pDRG®/EPR) sekä siihen sisältyvää rutiininomaista raportointia tilastoinnin kattavuudesta ja laadusta.
Tulos ei sinänsä ole yllättävä, koska tiedämme aiemmista selvityksistämme, että hoidettujen terveysongelmien syyt jäävät usein kirjaamatta. Edelleen tiedämme, että tilastointi on puutteellisempaa avohoitokäyntien kuin hoitojaksojen kohdalla ja hieman puutteellisempaa lääkärien kuin muiden ammattiryhmien tuottamissa palveluissa. Erityisen huonosti kirjaus tehdään etäyhteyksin tuotetuissa palveluissa, kuten puhelimessa. Sosiaalipalveluissa palvelujen käytön syyn tilastoimisen yhteneväisillä luokituksilla voi sanoa olevan vielä alkutekijöissä.
Tilastojen puutteisiin on tunnistettu useita syitä. Osa niistä liittyy toimimattomiin tai vaikeasti käytettäviin tietojärjestelmiin, osa henkilökunnan toimintaan tai puutteelliseen osaamiseen. Kirjattujen tietojen systemaattista hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa ja ohjaamisessa ei ole isossa mittakaavassa tehty, minkä myötä kirjaamisen merkitystä ei aina ole ymmärretty eikä siihen siksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Tilastointi on sote-palveluiden kehittämisen pohja
Tilastoinnin puutteita auttaa korjaamaan jo se, että puutteet tehdään näkyviksi ja luodaan ymmärrys, miten puutteellinen tieto vääristää kuvaa toiminnasta. Tämän olemme havainneet useissa hankkeissamme, joissa asiakastietoa on käytetty palvelujen kehittämisen perustana. Tilastointia päivittäisessä työssään tekevä henkilökunta kaipaa myös laadukasta tietoa omasta työstään: asiakaskunnasta, tuottamistaan palveluista ja palvelujen kustannuksista.
Oikea ja ajantasainen tieto sote-palveluiden asiakkaista ja tuotetuista palveluista luo perustan vaikuttavien palvelujen kehittämiselle ja vaikuttavuuden mittaamiselle. Luotettavan tilannekuvan saaminen ja toiminnan arviointi ovat mahdollisia vain, kun tietopohja on kunnossa. Tähän auttaa se, että tietoa aletaan hyödyntää palvelujen johtamisessa, mikä motivoi myös tilastoimaan annetut palvelut yhdenmukaisesti ja luotettavasti.
