Tietoisuus ilmastonmuutoksesta velvoittaa kuntia suunnittelemaan sopeutumistoimia – myös ilman ilmastolakia
Ilmastonmuutos on tosiasia, johon sopeutumiseen kunnilla ja kaupungeilla on juridinen velvoite. Nyt työnsä alkutaipaleella oleva hallitus on ohjelmassaan linjannut muun muassa, että ilmastolaista poistetaan kuntien velvoite valmistella ilmastosuunnitelmat. Tämän velvoitteen poistaminen ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kunnat tarvitsisi suunnitelmaa ilmastonmuutoksen varalle. Julkisyhteisöjä velvoittaa nimittäin moni muukin laki, jonka myötä ilmastonmuutos on pakko huomioida ja siihen varautua.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön (PL 20.2 §). Myös MRL 54.2 § asettaa vaatimuksen turvallisesta, terveellisestä ja viihtyisästä elinympäristöstä. Alueiden käytön suunnittelussa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin varautumisen vaatimus lisättiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin vuonna 2008. Nykyiset alueidenkäyttötavoitteet sisältävät velvollisuuden varautua niin sään ääri-ilmiöihin, tulviin kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Sään ääri-ilmiöiden varalta, suuri osa suomalaisten kodeista on vakuutettu kotivakuutukseen kuuluvalla luonnonilmiöturvalla. Vakuutusyhtiöt korvattavuutta pohtiessaan arvioivat aina sään ääri-ilmiöiden ja luonnonilmiöiden poikkeuksellisuutta. Esim. Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa yksi Yhdysvaltojen suurimmista vakuutusyhtiöistä on lopettanut uusien kotivakuutusten myymisen sään ääri-ilmiöiden yleistyttyä. Myös meillä vakuutusehtoihin on odotettavissa muutoksia. Tämä suuntaa väistämättä huomion kohti julkisyhteisöjä ja niiden vastuun uudelleen arviointiin.
Suomalaisia koteja uhkaavat erityisesti tulvat. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei tulva-alttiille alueille lähtökohtaisesti tulisi rakentaa. Lisäksi uusia asuinrakennuksia suunniteltaessa ja sijoittaessa tulisi esim. tilastollinen tulvan toistuvaisuusaika ottaa huomioon. Mikäli esim. hulevesitulvia esiintyy kerran sadassa vuodessa tai useammin ei alue lähtökohtaisesti sovellu asumiseen.
Lisääntyvät rankkasateet aiheuttavat haasteita erityisesti rakennetuilla aluille, missä maanpinta on katettu ja kaava laadittu. MRL 51.1 § todetaan, että asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla. Ajanmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, esim. täyttyvätkö laissa asetetut edellytykset terveelliselle ja turvalliselle elinympäristölle. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat rankkasateet ja lämpöaallot saattavat asettaa kaavalle uudistamistarpeita turvallisuuden ja terveellisyyden näkökulmasta. MRL 60.1. § mukaisesti kunnan tulee seurata asemakaavojen ajantasaisuutta. Uusi rakentamislainsäädäntö lisää ilmastonmuutokseen varautumisvelvoitteita entisestään.
Monella isolla kunnalla ja kaupungilla varautumissuunnittelu ja ilmastonmuutokseen sopeutumistoimenpiteet ovatkin jo pitkällä, myös alueidenkäytön suunnittelun osalta. On kuitenkin paljon pieniä kuntia, joilla työ on vasta lähtökuopissa. Tutkitun tiedon lisääntyminen ilmastonmuutoksesta ja sään ääri-ilmiöistä ei tule vähentämään julkisyhteisöjen vastuuta terveellisen ja turvallisen ympäristön vaalimisesta ja varautumisesta ilmastonmuutokseen. Päinvastoin. Tietoiset laiminlyönnit toimenpiteissä saattavat johtaa ja altistaa julkisyhteisöt tulevaisuudessa vahingonkorvaus- ja ilmasto-oikeudenkäynneille.
Ilmastojohtamisen valmennuksesta vauhtia kunnan ilmastotyöhön!
Strategisen tason ilmastotyö voi kuitenkin tuntua vaikeasti lähestyttävältä, ja kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on eroja mm. resurssien määrään liittyen. Täydellisyyden tavoittelun sijaan reipas ja realistinen toimeen tarttuminen on pääasia. Ilmastojohtamisen valmennus eli ILMAVA II tarjoaa tukea tähän. Lataa esite ja tule mukaan syksyllä 2023 käynnistyvään ohjelmaan!
