Sivistyspalvelut tulevaisuuden kunnassa
Suomalaiset kunnat ovat tällä hetkellä keskellä ehkä suurinta murrostaan koskaan. Sosiaali- ja terveysasiat siirrettiin kuntien vastuulta hyvinvointialueille tämän vuoden alusta.
Vuoden 2025 alusta TE-palveluiden järjestäminen siirtyy kunnille ja uudistuksen valmistelu etenee kiihtyvää vauhtia. Samanaikaisesti alhainen syntyvyys, väestön keskittyminen kasvukeskuksiin, osaavan työvoiman saatavuus ja kuntatalouden haasteet lisäävät kuntien paineita palvelujen järjestämiseksi.
Sote-kokonaisuuden siirryttyä hyvinvointialueille, muodostavat sivistyspalvelut kunnan suurimman toimialan. Suurimpina kokonaisuuksina varhaiskasvatus ja perusopetus sekä niiden lisäksi koulutuksen sektorilta lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus. Myös kuntien kulttuuritoiminta, kirjastot, liikuntapalvelut sekä nuorispalvelut lasketaan kuuluviksi sivistyspalveluihin. Kuntien käyttötalousmenoista n. 70 % kohdistuu näihin palveluihin, joten ihan aiheesta kuntia voidaan kutsua sivistyskunniksi. Edellä luetelluista palveluista lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus ovat kunnille vapaaehtoisia tehtäviä. Järjestäessään näitä palveluita saavat kunnat niihin valtionosuutta tietyin kriteerein. On hyvä muistaa myös se, että kaikki kunnat rahoittavat lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta asukasmääränsä suhteessa – vuonna 2024 n. 1 miljardia euroa.
Väestörakenne haasteena
Väestön kehitys ja ikärakenne vaikuttavat suuresti sivistyspalveluiden järjestämiseen. Vuodesta 2010 alkanut syntyvyyden lasku näkyy jo selvästi perusopetuksessa ja kärjistyy vuosi vuodelta lisää. Sen lisäksi väestön keskittyminen kasvukeskuksiin vaikeuttaa erityisesti väestöään menettävien kuntien tilannetta. Kasvukeskusten ongelmat ovat toisenlaisia ja liittyvät mm. segregaatioon. Samat opetussuunnitelman tavoitteet ja sama tuntijako kunnissa, joiden oppilasmäärät vaihtelevat muutamasta kymmenestä tuhansiin. Mistä saadaan opettajat? Mistä saadaan apua erityistä tukea tarvitseville? Minkälaiset ovat oppimisympäristöt? Toteutuvatko lasten ja nuorten sivistykselliset oikeudet?
On selvää, että meidän on löydettävä uusia tapoja järjestää perusopetusta. Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on myös kirjaus siitä, että vastuu koulutuspalveluista edellyttää riittävää väestöpohjaa. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki kunnat eivät voisikaan tulevaisuudessa vastata itse esim. perusopetuksen järjestämisestä? Näin sen ainakin voisi tulkita. Tämä tarkoittaisi sitä, että kuntien olisi tavalla toisella tiivistettävä yhteistyötään.
Hyvinvointipalvelujen järjestämisen haasteisiin kannattaa tarttua nyt
Kuntien talous on myös tulevaisuuden sivistyspalveluiden yksi riskitekijä. Kuntien ”Black Friday” iski marraskuussa, kun VM yllättäen ilmoitti satojen miljoonien valtionosuuksien leikkauksesta kunnilta vuonna 2024. Onneksi tämä saatiin siirrettyä tuleville vuosille, joskaan ei kokonaan torjuttua. Tällä hallituskaudella on tarkoitus uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmää. Kuntien osalta toivoisi riittävän ennakoitavaa rahoitusjärjestelmää. Kuntien omien verotulojen merkitys tulee entisestään kasvamaan.
Uuden kunnan keskeisimpiä tehtäviä ovat elinvoiman sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen liittyy kiinteästi sivistyspalveluihin. Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus, hyvät ja monipuoliset vapaa-ajanpalvelut lisäävät kuntalaisten hyvinvointia. Erilaiset ulkoilumahdollisuudet, konsertit, taidenäyttelyt, kirjasto ja muut harrastamisen mahdollisuudet edistävät hyvinvointia. Laadukkaat ja monipuoliset sivistyspalvelut voivat olla myös yksi vetovoimatekijä, joten elinvoimaa luodaan myös sivistyspalveluissa.
Hyvinvointipalvelujen järjestämisen haasteisiin kannattaa tarttua nyt. Kunnat ovat erilaisia, joten niin ovat myös ratkaisut. Ehkä kannattaa katsoa myös yhdessä naapurin kanssa yhteistyön mahdollisuuksia.
Lataa FCG:n Aamukahvin tallenne aiheesta
Sivistyspalvelut tulevaisuuden kunnassa-webinaaritallenne
Tässä historiallisessa tilanteessa on kunnassa tärkeää muodostaa yhteinen sivistystoimen tilanne- ja tulevaisuuskuva, määritellä yhteiset toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet, laatia toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi sekä yhdistää käytössä olevat resurssit ja osaaminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.