Siltojen hiljainen hajoaminen: Miksi korjausvelka on otettava vakavasti.
Suomen tuhannet sillat ovat infrastruktuurin elintärkeinä linkkejä ja kansalaisten turvallisen liikkumisen mahdollistajia. Siltojen kiihtyvä tekninen rapistuminen aiheuttaa liikennehaittaa, uhkaa pahimmillaan kansalaisten turvallisuutta, ja aiheuttaa mittavaa korjausvelkaa. Haaste koskettaa yhtä lailla valtion, kuntien sekä yksityisten tahojen omistamia siltoja.
Lähes jokainen meistä lienee nähnyt unta, jossa silta tai muu rakenne sortuu jalkojemme alta. Onneksemme, tai paremminkin suomalaisten siltaosaamisen takia, tällainen painajainen realisoituu Suomessa erittäin harvoin. Olemme tottuneet luottamaan infraamme kuin peruskallioon.
Siltojen korjausvelan kasvu on yksi infrastruktuurimme suurimpia tulevaisuuden haasteita. On vaikeaa arvioida, kuinka vakavia seurauksia kriittisen infran ongelmien kasaantumisella voi yhteiskuntaamme olla. Vaikutukset ovat monimutkaisia ja ne koskettavat niin globaaleja sijoittajia kuin suurta osaa suomalaisia, ellei jopa välillisesti jokaista. Esimerkiksi hetki sitten Jyväskylässä tapahtunut sillan vaurioituminen hankaloitti suoraan 1500 asukkaan elämää, koska silta oli heille ainoa reitti saaresta palveluiden pariin.
Puutteet suomalaisen siltakannan tietopohjassa, korjaustarpeessa olevien siltojen määrän jatkunut kasvu ja kasvaneet korjauskustannukset vaatisivat nykyistä kokonaisvaltaisempaa tarkastelua sekä pitkälle tähtäävää suunnitelmaa toimivien ratkaisujen löytämiseksi.
Puutteelliset tiedot vääristävät ymmärrystä korjausvelan kokonaismäärästä
Väylävirasto ylläpitää noin 15 000 maantiesiltaa ja yli 2 500 rautatieverkon siltaa. Hiljattain uusittu kuntoluokitus antaa siltojen kunnosta aiempaa laajemman kokonaiskuvan rakenteellisen kunnon ja turvallisuuden näkökulmista, sekä mahdollistaa korjaustarpeiden monipuolisempaa arviointia ja ennustettavuutta.
Uudet sillat suunnitellaan kestämään noin 100 vuotta. Silta tulee peruskorjausikään noin 30–40 vuoden iässä. Peruskorjauksen lisäksi tulisi huolehtia normaalista, säännöllisestä kunnossapidosta.
Osaamisesta huolimatta valtion omistamien siltojen laskennallinen korjausvelka on kivunnut Väyläviraston arvion mukaan 340 miljoonaan euroon. 1960–70-lukujen infrarakentamisen huippuvuosien sillat ovat tulossa korjausikään, ja joissakin maakunnissa korjausta vaativien siltojen määrä on moninkertainen.
Mitä pitemmälle korjaus venyy, sitä suuremmat ovat korjauskustannukset, sekä suorat vaikutukset sillan käyttäjille.
Kunnat omistavat Kuntalehden vuoden 2013 arvion mukaan noin 4000 siltaa. Huolestuttavaa on, että näiden kaikkien siltojen korjausvelasta ei ole tarkkaa tietoa, ja korjausvelka vaihtelee todennäköisesti kuntien välillä paljon. Kaikkia yleisillä väylillä sijaitsevia kuntien omistamia siltoja ei tarkasteta tällä hetkellä säännönmukaisilla yleistarkastuksilla.
Vielä laajemmin ongelma koskee yksityisten tiekuntien omistamia siltoja, joiden korjausvelka voi olla jopa miljardiluokkaa. Sillan omistajia vaivaa usein resurssi- sekä osaamispula: ei ole aikaa paneutua siltojen tilanteeseen, tai tunnisteta, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Mitä pitemmälle korjaus venyy, sitä suuremmat ovat korjauskustannukset, sekä suorat vaikutukset sillan käyttäjille.
Fokus systemaattisuuteen ja ennakoitavuuteen
Kunnilla ei ole tällä hetkellä velvollisuutta viedä tietoa silloista Väyläviraston ylläpitämään Taitorakennerekisteriin. Mutta voiko kuntia velvoittaa viemään tietonsa yhteiseen järjestelmään? Entä yksityisiä siltoja? Täsmällinen siltarekisteri voisi olla koko yhteiskunnalle hyödyksi – se parantaisi ennakoitavuutta ja säästäisi pitkällä tähtäimellä kalliista korjauskustannuksista. Ongelmaksi toki muodostuu edelleen resurssien ja osaamisen puute. Vanhojen siltojen yksityiskohtaiset tiedot ovat saattaneet myös hävitä paperiaikakaudella.
Siltamäärän jatkuvasti kasvaessa ja siltojen vanhetessa tarkastustoiminta vaatii enemmän resursseja. Siltojen kuntotarkastus on monivaiheinen, erilaisiin vertailtaviin tunnuslukuihin pohjautuva, kouluttautuneen tarkastajan suorittama tehtävä. Voidaan pohtia, voitaisiinko myös tekoälyä hyödyntää tulevaisuudessa systemaattisuuden ja ennakoitavuuden parantamiseksi, ja inhimillisten virheiden poistamiseksi. Todennäköisesti muuta vaihtoehtoa ei edes ole. Asiaan olisi syytä lähteä perehtymään ajoissa.
Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin löytää ajankohtaiset tiedot kaikista silloista ja niiden omistajista. Syystä tai toisesta on siltoja, joiden tietoja ei ole missään tallella. Kunnatkaan eivät aina välttämättä tiedä omistavansa jotakin yksittäistä siltaa.
Päättäjien, niin kunnissa, kuin eduskunnassa tulisi tiedostaa siltojen merkitys yhteiskunnan toimivuuden, huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta. Heidän tulee turvata ajoissa riittävä rahoitus ja resurssit korjausvelan laskuun saamiseksi ja negatiivisen kierteen katkaisemiseksi. Siksi tulisi puntaroida vakavasti, mihin väylien uudishankkeisiin meillä on tällä hetkellä varaa kriittisen inframme korjausvelan kasvaessa. Säästäessämme korjaushankkeista, kiihdytämme velan kasvua ja heikennämme tulevaisuuden investointimahdollisuuksia. Kirimällä korjausvelka pois ja huolehtimalla jatkossa siltojen ylläpidosta oikea-aikaisin toimenpitein voimme varmistaa tulevaisuuden investoinnit ja positiivisen kierteen.
Me FCG:llä tarjoamme asiantuntemustamme kaikissa silta- ja taitorakenteiden suunnitteluun, tarkastukseen ja ylläpitoon liittyvissä asioissa.
