Päivystyksissä kumuloituvat sotepalveluiden ongelmat – mistä vyyhtiä pitäisi alkaa purkamaan?
Yhteispäivystysten ylikuormitusta on nostettu mediassa esiin eri puolilla Suomea. Ylikuormittuneissa päivystyksissä potilaita koettelevat pitkät odotus- ja hoitoajat sekä henkilöstöä liiallinen työmäärä ja akuuttihoitoon valuneet vuodeosaston työtehtävät. Ongelma ei kuitenkaan koske kaikkia päivystyspotilaita, sillä ne potilaat, jotka ovat voineet kotiutua hoidon saatuaan, on yleensä pystytty kohtuudella hoitamaan. Ongelmaksi on erityisesti muodostunut niiden potilaiden hoidon järjestäminen, jotka tarvitsevat päivystyksellisen hoidon jälkeen jatkohoitoa ja jatkohoitopaikkaa. Heidän osaltaan palveluketju on pahasti tukossa. Yhtenä ongelman juurisyynä voidaan pitää sitä, että päivystyksiin hakeutuu potilaita, joiden olisi kuulunut saada apu muualta kuin akuuttihoidon yksiköistä. Tällaisia potilasryhmiä ovat erityisesti kotona selviämättömät ja haavoittuvaiset vanhuspotilaat sekä muut ihmiset, joiden hyvinvoinnin ongelmiin ei ole pystytty antamaan aikaa omassa perustason palveluyksikössä. Päivystyksissä ilmenevän tilanteen taustalla on useita ongelmia. Merkittävimmät ongelmat liittyvät palveluiden pariin ohjautumiseen, perustason palveluiden ontumiseen ja sote-palveluiden henkilöstövajeeseen.
Sotepotilaiden ja -asiakkaiden ohjaus pitää saada toimimaan
Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden ja potilaiden ohjaus ei tarvetta vastaavien palveluiden pariin ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Tämä on pääteltävissä päivystyksiin saapuvien potilaiden kirjosta. Hyvinvointialueiden käynnistyttyä on otollinen hetki korjata potilaiden ja asiakkaiden palveluohjaus sellaiseksi, että jokaiselle ihmiselle löytyy yhdellä yhteydenotolla oikea palvelu. Tämä vähentää yksilöiden ajelehtimista palvelusta toiseen. Jotta päivystykset voivat keskittyä akuuttien potilaiden hoitoon tarvitaan koordinoitua palveluohjausta ja keskitettyjä terveysneuvontaa antavia keskuksia. Usealla hyvinvointialueella on pyritty aloittamaan mallin mukainen toiminta, mutta tehokas ja vaikuttava palveluiden järjestäminen ja tuottaminen edellyttää vielä paljon tekemistä.
Perusterveydenhuollon vahvistaminen sujuvoittaisi päivystysten tilannetta
Tällä hetkellä perusterveydenhuolto on ilmeisissä vaikeuksissa asiakkaidensa palvelutarpeeseen vastaamisessa. Ihmiset eivät pääse vastaanotolle – eivätkä edes neuvontaan. Näin ollen palvelua haetaan päivystyksistä viimeistään siinä vaiheessa, kun ongelma tai vaivaa alkaa pahentua. Perusterveydenhuollon vahvistaminen vähentäisi tarpeettomia ja kalliita erikoissairaanhoidon käyntejä, ja potilaat tulisivat hoidetuksi heille oikeassa paikassa. Perusterveydenhuollon palveluiden vahvistaminen täytynee tehdä tiivistyvällä palveluverkolla taloudellisten realiteettien vuoksi.
Henkilöstö ei riitä – hoitajamitoitusta kannattaa pohtia uudelleen
Sote-palveluiden henkilöstövaje on usean tekijän summa, mutta muutamia keskeisiä tekijöitä voidaan tunnistaa. Vuodesta toiseen sote-henkilöstön sairaspoissaolojen määrä on pysynyt korkeana. Henkilöstön viime vuosien ylikuormitus ei näytä lupaavan niiden laskua jatkossakaan.
Hoitajamitoituslaki on lisännyt hoitohenkilöstön tarvetta ympärivuorokautisessa hoivassa ja paitsi kiihdyttänyt henkilöstövajetta toisaalla myös pienentänyt ympärivuorokautisessa hoivassa olevien asiakaspaikkojen määrää. Asiakaspaikkojen väheneminen on edelleen hankaloittanut päivystysten tilannetta. Toinen hoitajamitoitukseen liittyvä haaste kiteytyy siihen, pitäisikö tehdä vähemmällä enemmän vai sittenkin vähemmällä vähemmän. Nykyisillä toimintamalleilla ja resursseilla toimittaessa ei ole mahdollista vastata kasvaviin tarpeisiin. Tuottavuutta ei ole mahdollista lisätä ilman että joko lisää resursseja tai tekee asioita uudella tavalla. Suomalaisissa sote-palveluissa on sekä vaativassa hoidossa että hoivassa käyttämättömiä mahdollisuuksia sijoittaa sote-ammattilaisten työpanos sote-koulutusta edellyttäviin tehtäviin ja etsiä muita tekijöitä työtehtäviin, jotka eivät edellytä sote-koulutusta. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi vanhusten seuranpito ja vuodepotilaan ruokailussa avustaminen. Nykyinen alkuperäisesti hyvää tavoitellut laki hoitajamitoituksesta on ajanut hoitohenkilöstön tilanteen äärimmäisen kireäksi hoivan lisäksi muissakin sote-palveluissa. Hoitajamitoitus lakisääteisenä ja faktisena lukuna lähtee hoivapotilaan “stereotypiasta”, jossa hoitajamitoituksella onnistuttaisiin takaamaan hoitoisuudeltaan kovin erilaisille hoivan tarvitsijoille laadukas palvelu. Hoivapotilaan hoitoisuus on tosiasiassa tapauskohtaista ja hyvin vaihtelevaa.
Päivystysten vajaamiehityksen lisäksi henkilöstövajeella on myös välillinen vaikutus päivystysten toimintaan. Koska henkilöstöä ei ole riittävästi, on jouduttu sulkemaan kipeästi tarvittavia vuodepaikkoja. Vuodepaikkojen puuttuessa päivystyksen potilaita ei saada ohjattu heidän tarvitsemaan jatkohoitoon. Tulevina vuosina sote-henkilöstömäärä ei tule kasvamaan – päinvastoin – minkä takia toimivia ratkaisuja on etsittävä muualta.
Yllä mainittujen lisäksi alan asiantuntijat ovat esittäneet muitakin hyviä ratkaisuja päivystysten kriisiin. Ongelman ratkaisemiseksi pitää hyödyntää mm. yksityisen sektorin merkittävä palvelutuotannon kapasiteetti ja älykkäät digitaaliset ratkaisut. Lisäksi sote-henkilöstön työhyvinvoinnin kohottamiseksi nykyistä paremmalle tasolle on tehtävä konkreettisia tekoja, jotta alalla olevat ammattilaiset voivat paremmin ja jatkavat työssään. Ratkaisuja on siis olemassa. Nyt tarvitaan toimia.
