Miten vesihuollon verkostosaneerausten hiilijalanjälkeä voidaan pienentää?
Diplomityön tavoitteena oli tunnistaa vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston saneerauksen merkittävimmät vaiheet ja löytää päästövähennysmahdollisuuksia. Työssä vertailtiin aukikaivua, pitkäsujutusta ja sukkasujutusta.
Laskenta tehtiin tapaustarkastelun kautta eri putkiko’oilla. Tapaustarkastelussa parhaaksi saneerausmenetelmäksi pienille putkille osoittautui pitkäsujutus ja suurille putkille aukikaivu. Sukkasujutus jäi kummassakin tapaustarkastelussa päästöiltään keskimmäiseksi, koska laskennassa oletettiin rakenteen eliniän olevan 50 vuotta, kun aukikaivun ja pitkäsujutuksen elinikä oli 100 vuotta.
Pienille putkille (vesijohto DN150, jätevesiviemäri DN300) aukikaivulla ja pitkäsujutuksella merkittävin osuus saneerauksen kokonaishiilijalanjäljestä tuli työkoneiden polttoaineenkulutuksesta ja suurille putkille (vesijohto DN400, jätevesiviemäri DN1000) putkien valmistuksesta (Kuva 1 ja Kuva 2).
Saneerausmenetelmien hiilijalanjälkeä vertaillessa tulisi tehdä tapauskohtainen laskenta, sillä kokonaispäästöt riippuvat esimerkiksi putkikoosta ja kaivannon massojen määrästä. Tapaustarkastelun perusteella erityisesti aukikaivun ja pitkäsujutuksen osalta päästöjä voidaan vähentää siirtymällä käyttämään työkoneissa vähäpäästöisempiä tai fossiilivapaita polttoaineita. Työkoneiden osalta merkittävin polttoaineenkulutus oli ohipumppauksella, joten työmaan keston lyhentämisellä ja ohipumppauksen välttämisellä voidaan pienentää hiilijalanjälkeä. Erityisesti aukikaivun osalta hiilijalanjälkeä voidaan pienentää myös lyhentämällä kuljetusetäisyyksiä ja suosimalla yhteisprojekteja.
Verkostomateriaalin valinta vaikuttaa hiilijalanjälkeen, mutta tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös materiaalin elinikä, jotta saadaan mahdollisimman pitkäikäinen rakenne. Sulkuventtiilit ja kaivot olivat suurille putkille noin 20 % verkostomateriaalien päästöistä. Hiilijalanjäljen laskentaan tulee siis sisällyttää myös laitteet ja suunnitteluvaiheessa tulee valita sopiva määrä laitteita, siten että katetaan kuitenkin myös tekniset vaatimukset.
Kuva 1. Pienten putkien eri menetelmien päästöt
Kuva 2. Suurten putkien eri menetelmien päästöt
Diplomityö on luettavissa kokonaisuudessaan Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/140361
Diplomityön ohjausryhmään osallistuivat ja hanketta rahoittivat:
- Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto
- Tampereen Vesi
- Turun Vesihuolto Oy
- Suomen kaivamattoman tekniikan yhdistys (FiSTT)
Diplomityö tehtiin Tampereen yliopistossa ja FCG:ltä ohjaajina toimivat Ella Havulinna ja Henri Haimi.
FCG:llä on tutkittu vesihuollon päästövähennyksiä myös mm. neljän jätevedenpuhdistamon hiilijalanjäljen laskennalla. Hankkeessa selvitettiin suurimman osan jätevesipuhdistamoiden hiilijalanjäljestä muodostuvan prosessien suorista haihduntapäästöistä, mutta todettiin myös hiilijalanjäljen laskennan auttavan selvittämään puhdistamokohtaisesti hiilijalanjäljen muodostumista ja tunnistamaan mahdollisuudet sen pienentämiseksi.
