Kuntalaisilla tärkeä rooli kuntien murrosvaiheiden ratkaisussa
Julkisen talouden miljardien sopeutuskeskustelu on ollut kevään 2023 hallitseva poliittinen puheenaihe. Hallitusneuvotteluissa esillä ollut sopeutuksen mittakaava on suurempi kuin mikään aiemmin käsittelyssä ollut vastaava tavoite. On itsestään selvää, että tämä tavoite tulee vaikuttamaan myös kuntiin ja taloudellisesti kohtalaisen hyvien vuosien jälkeen on jälleen edessä vyönkiristyksiä.
Taloudellisen niukkuuden ohella kuntakentän tulevaisuus vaatii myös aktiivista rakenteellista pohdintaa. Hyvinvointialueiden synty yhdistettynä pitkän aikavälin väestökehitykseen on kutistanut osan Suomen kunnista toiminnaltaan kovin pieniksi. Kuntakentän tulevaisuuden pohdinta on viimeisen vuosikymmenen aikana jäänyt pahasti sote-asian jalkoihin. Toivon, että nyt olisi kuntiin liittyvän aktiivisen tulevaisuustyön vuoro. Millaisilla hallituilla muutosprosesseilla turvaamme pitkällä aikavälillä kuntien hoitamat tehtävät parhaiten?
Valtionhallinnon päätöksenteko on usein ylhäältä alaspäin tapahtuvaa ja kansalaisten osallistuminen rajoittuu pitkälti vaaleissa äänestämiseen. Paikallishallinnon tasolla, eli kunnissa tilanne on kuitenkin toinen. Mittakaava mahdollistaa kuntalaisten osallistumisen esimerkiksi talouden valintojen tekemiseen, kunhan kuntalaisten aktiivinen rooli nähdään kuntaorganisaatiossa riittävän tärkeänä asiana. Osallistumisen mahdollisuuksia luomalla rakennetaan parhaimmillaan päätöksenteon legitimiteettiä ja kokemusta siitä, että ollaan avoimesti yhteisellä asialla.
Laadimme FCG:ssä Sitralle alkuvuodesta esiselvityksen kuntalaisten osallistumisesta talouden suunnitteluun ja johtamiseen. Selvityksen ja omien käytännön kokemusteni perusteella maaperä yhteiseen työskentelyyn kuntalaisten kanssa on hedelmällisin nimenomaan silloin kun on tarve tehdä suuria muutoksia. Tällöin kuntalaisten kiinnostus kunnan toimintaa kohtaan ja tarve puolustaa itselleen tärkeitä asioita on suurimmillaan. Toisaalta myös viranhaltijoilla ja päättäjillä on eniten voitettavaa. Toimimalla vaikeassakin tilanteessa avoimesti ja osallistaen, on mahdollista luoda luottamusta ja vähentää kritiikkiä. Fiksut ihmiset kyllä ymmärtävät, että välillä on pakko tehdä vaikeitakin valintoja.
Usein osallistumista päätöksentekoon rajoittaa se, että kuntalaisen on vaikea hahmottaa esimerkiksi talousarvion sisältöä. Käytämme käsitteitä kuten vuosikate, toimintakate, alijäämä ja esitämme määrärahoja usein miljoonien eurojen kokonaisuutena. Voisimmeko jatkossa toimia tässä paremmin? Avata skenaarioita kunnan taloudellisesta tulevaisuudesta selkokielisemmiksi ja pureksia toimintaan liittyviä valintakysymyksiä avoimemmin auki sekä viestiä näistä asioista aktiivisesti?
FCG:n analyysin mukaan sote-uudistuksen jälkeen kuntien menoista 65 prosenttia kohdistuu lapsiperheille keskeisimpiin opetuksen ja varhaiskasvatuksen palveluihin. Erot kuntien välillä alle 15-vuotiaiden osuudessa väestöstä ovat kuitenkin hurjia. Lasten ja nuorten osuus esimerkiksi Oulun kehyskunnissa on jopa 30 prosenttia, Kainuun ja Lapin syrjäisten kuntien jäädessä alle 10 prosenttiin. Lapsiperheiden keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin ja niiden kehysalueille on kiihtyvä trendi, joka toisaalta pakottaa kasvukunnat investoimaan yli kestokykynsä ja toisaalta luo painetta syrjäisemmille kunnille palvelutuotannon järjestämiseen leveämmillä hartioilla.
Ihmisillä on luontainen tarve olla aktiivisia vaikuttajia omaa lähiympäristöään koskevissa asioissa, ja kunnista puhuttaessa korostuvat jatkossa lapsiperheiden ja elinvoiman asiat. Mitä suurempia muutospaineita suomalainen kuntakenttä ja sen hoitamat palvelut kohtaavat, sitä tärkeämpää on rakentaa osallistumismalleja, joissa aktiiviset vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat.
Teksti on julkaistu alunperin Sitran blogina 5.6.2023.
