Kunnilla on kokoaan suurempi mahdollisuus vaikuttaa alueen päästöihin
Vaikka ilmastolain kuntavelvoitteet ovat ottaneet takapakkia, valtaosa suomalaisista asuu jo nyt kunnassa tai kaupungissa, joka on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin. Eikä ilmastotoimia aloittelevien kuntienkaan ole myöhäistä tarttua ilmastotyön mahdollisuuksiin.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijat Laura Saikku ja Santtu Karhinen ilmaisivat huolensa Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla (21.8.2023) kuntien ilmastotyön peruskivenä toimineen päästötietopalvelun vaarantumisesta.
Peruttuaan ilmastolakiin vastikään lisätyn kuntien velvoitteen laatia ilmastosuunnitelma pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma vesittää paitsi kuntien päästölaskennan myös kuntien yhtenäisen velvoitteen osallistua kansallisten päästövähennystavoitteiden toimeenpanoon.
Kuten Saikku ja Karhinen toteavat, suomalaiset kunnat ovat tehneet ennen ilmastolain päivitystä ilmastotyötä vapaaehtoisesti. Valtaosa suomalaisista asuu jo nyt kunnassa tai kaupungissa, joka on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin. Miksi ilmastolakiin kirjatuilla kuntavelvoitteilla on siis väliä?
Kuntatason ilmastotyöllä on aidosti merkitystä. Vaikka kuntaorganisaation ilmastopäästöt olisivat maltilliset, kunnilla on kokoaan suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa alueen päästöihin. Ilmastotyön kannalta kunnan keskeisin tehtävä on mahdollistaa kestävän elämän edellytykset esimerkiksi vahvistamalla yhdyskuntarakenteen ilmastokestävyyttä.
Konkreettisten edellytysten lisäksi kunnat voivat luoda suotuisaa ilmapiiriä ja yhteishenkeä, joka motivoi ilmastokestäviin valintoihin. Kuntien yhteistyö yritysten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa onkin yksi tärkeimmistä ilmastotyön muodoista. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa paitsi vaikuttavia tuloksia, myös vahvistaa ilmastotyön hyväksyttävyyttä sekä osallistumisen mahdollisuuksia.
Ilmastolain kuntavelvoitteiden otettua takapakkia Suomesta löytyy kuntia, joiden asukkailla ei ole yhtenäisiä asuinpaikkasidonnaisia mahdollisuuksia elää kestävää arkea. Vaikka lakisääteinen ilmastosuunnitelma ei tee kunnasta kertaheitolla hiilineutraalia, se visioi kunnan yhteisen tavoitetilan, toimii kuntaa läpileikkaavana ohjenuorana sekä ensiaskeleena päästövähennysten toimeenpanolle.
Hallitusohjelmaan kirjattu yli kahden miljoonan euron vuosittainen leikkaus kuntien ilmastotyöhön ei korvaa säästöillään sitä mitä menetetään. Ennen kaikkea ilmastosuunnitelman puute on kuntien tappio, sillä ennemmin tai myöhemmin suomalaiset alkavat arvottaa kunnan kestävän kehityksen työtä asuinpaikkaa valitessaan.
Kuntien ilmastotyö on arvokasta ilman ilmastolakiakin
Kun Yhdysvallat irtautui Trumpin presidenttikaudella Pariisin ilmastosopimuksesta, mitä tekivät kaupungit ja osavaltiot? Ilmoittivat näyttävästi ryhtyvänsä entistä kunnianhimoisempaan työhön puhtaan energian ja talouden edistämiseksi. Kun Suomen hallitus vetää pois kuntien velvoitteen laatia ilmastosuunnitelma, mitä tekevät suomalaiset kunnat ja kaupungit? Se jää nähtäväksi, mutta mahdollisuuksia riittää.
Kansainvälisissä ilmastoverkostoissakin aktiivisesti toimivat suomalaiset ilmastotyön edelläkävijäkaupungit jatkanevat työtään suunnannäyttäjinä ja ratkaisujen skaalaajina. Kaupungit ovat aktiivisella ja kunnianhimoisella ilmastotyöllään osoittaneet ansaitsevansa paikkansa ilmastopolitiikan areenoilla.
Suuri joukko kuntia ja kaupunkeja kuuluu ilmastotyön tasaisiin suorittajiin, jotka ovat laatineet ilmastosuunnitelmia ja toteuttaneet joitakin toimenpiteitä. Monet kunnista kuuluvat myös kansallisiin tai alueellisiin kuntien kestävyysverkostoihin, jolla on Saikkua ja Karhista lainaten saavutettu konkreettisia päästövähennyksiä. Verkostokunnilla onkin nähdäksemme potentiaalia osoittaa kuntien välisen yhteistyön voima valtiollisen tuen heiketessä.
Lopulta ovat ilmastotyötä aloittelevat kunnat, jotka hallitusohjelman myötä näyttävät välttyvän velvoitteelta laatia lakisääteinen ilmastosuunnitelma. Näiden kuntien ei ole liian myöhäistä tarttua ilmastotyön mahdollisuuksiin, kuten kasvaviin kiinteistöverotuloihin ja vahvistuvaan vetovoimaan. Ja vaikka valtion avustus ilmastosuunnitelmien laadintaan lakkautetaan, muu rahoitus painottuu yhä vihreän siirtymän edistämiseen.
