Kestävyysmurros edellyttää toimia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla – myös hyvinvointialueilla
Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuoltomme on juuri käynyt läpi valtavan hallinnollisen mullistuksen, jonka lisäksi sote-sektorin toimijoita on kuormitettu muun muassa koronakriisillä ja hoitajapulalla. Miksi hyvinvointialueiden tulisi taipua kaiken tämän päälle vielä ilmastokriisinkin ratkaisijoiksi? Annan kolme näkökulmaa pohdittavaksi.
Hyvinvointialueilla on potentiaalia toimia kokonaiskestävyyden edelläkävijöinä
Hyvinvointialueen ydintehtävään, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen, on sisäänkirjoitettu monia sosiaalisen kestävyyden ulottuvuuksia. Tasa-arvoisten ja laadukkaiden sote-palveluiden järjestäminen tukee terveellistä elämää, tasa-arvoa ja ehkäisee köyhyyttä.
Myös taloudellisen kestävyyden edistäminen nivoutuu tiiviisti osaksi hyvinvointialueiden tavoitteita ja toimintaa. Kun yhtälöön lisätään vielä ekologinen kestävyys, hyvinvointialueet voivat toimia kokonaisvaltaisen kestävyyden esimerkkitoimijoina ja vauhdittaa oikeudenmukaista kestävyysmurrosta vaikuttavasti.
Ilmastotyöllä voidaan saavuttaa taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä
Rajallisten resurssien todellisuudessa on ymmärrettävää, etteivät hyvinvointialueilla välttämättä oteta avosylin vastaan uusia, ilmastotyötä koskevia, tavoitteita ja tehtäviä. On kuitenkin muistettava, että ilmastotyöllä tähdätään usein toiminnan ja resurssienkäytön tehostamiseen. Materiaalista kulutusta, ajettuja kilometrejä ja käytettyä energiaa vähentämällä pienennetään hiilijalanjälkeä ja säästetään rahaa.
Myös varautumalla ajoissa lisääntyviin ilmastoriskeihin voidaan säästää pitkä penni. Lisäksi ilmastotoimenpiteillä, kuten kasvisruoan ja pyöräilyn lisäämisellä, edistetään hyvinvointia. Ilmastotyöllä ja kokonaisvaltaisen kestävyyden lähestymiskulmalla voidaan siis saavuttaa lukuisia hyötyjä.
Kaikkien panosta tarvitaan – myös erityisen herkän sote-sektorin
Ensinnäkin hyvinvointialueilla tulisi olla sisäinen motivaatio kestävyyden edistämiseen, sillä sote-sektori on erityisen herkkä ilmaston lämpenemisen näkökulmasta. Hyvinvointialueilla on vahva kosketuspinta herkkiin väestöryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vakavasti sairaisiin ja heikossa sosioekonomisessa asemassa oleviin yksilöihin. Ilmastoriskit, kuten yleistyvät hellejaksot, kuormittavat ensimmäisenä juuri näitä väestöryhmiä. Näin ollen sote-sektorilla ei ole varaa jäädä ekologisen kestävyyden edistämisen ulkokehälle.
Toisekseen siirtymä kestävään yhteiskuntaan ei tapahdu ilman kaikkien sektoreiden osallistumista. Tuoreen laskennan mukaan sote-sektori tuottaa 6,5 prosenttia Suomen kulutusperustaisista päästöistä. Jotta kansalliseen hiilineutraaliustavoitteeseen ja sote-alan valtakunnallisiin kestävyystavoitteisiin päästään, hyvinvointialueiden on vähennettävä päästöjään.
Lisää aiheesta
Tutustu, miten esimerksi Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä selvitti keinonsa vaikuttaa tulevan hyvinvointialueen hiilijalanjälkeen.
