Kaksi sote-kustannusten taittamisen avainta
Sote-kustannusten – tai ainakin niiden kasvun – taittaminen on monesta näkökulmasta Suomelle valtava haaste. Yhtäältä julkisen talouden paineista on puhuttu jo vuosia, toisaalta ikääntyvä väestö kasvavine palvelutarpeineen tekee kustannusten taittamisesta Mount Everestiin verrattavissa olevan kiipeilyharjoituksen, jossa ei pärjää heikoin eväin.
Julkisuudessa puhutaan sote-kustannuksista ja palveluista vähän sieltä täältä. Puhutaan mielenterveyspalveluista, ennaltaehkäisystä, päivystysten haasteista. Kaiken yläpuolella ja ympärillä synkkänä pilvenä on työvoimapula. Väitämme, että jos oikeasti haluamme kiinnittää katseen siihen, mihin rahat nyt kuluvat – ja miten säästöjä saadaan – pitää puhua ennen kaikkea kahdesta asiasta; paljon palveluita tarvitsevista asiakkaista sekä perusterveydenhuollon vahvistamisesta koko väestön osalta. Jo aiemmin olemme kirjoittaneet siitä, että sote-kustannusten tunteminen on vaikuttavien palveluiden pohja.
Jokaisen hyvinvointialueen pitäisi tuntea oman alueensa asiakaskirjo, terveysongelmat ja niihin liittyvä palveluiden käyttö sekä niiden aiheuttamat kustannukset. Näin voidaan poistaa turhaa hukkaa sekä kohdentaa palvelut vaikuttavammin ja tehokkaammin.
Paljon palveluita tarvitsevat asiakkaat aiheuttavat suurimman osan kustannuksista
On yleisesti tiedossa, että maassamme 10 prosenttia asiakkaista aiheuttaa 80 % sote-kustannuksista. Paljon palveluita tarvitsevat asiakkaat ovat usein ihmisiä, joilla on yhtäaikaisia terveys- ja sosiaalisia ongelmia. Somaattisen sairauden tai somaattisten sairauksien ohella paljon palveluita tarvitsevilla on usein myös jokin mielenterveyden ongelma, mikä lisää palvelutarvetta. Toisaalta paljon palveluita voivat tarvita myös ihmiset, joilla on yksittäinen pitkäaikaissairaus, joka vaatii paljon hoitoa. Yksittäisen sairauden kuorma on järjestelmänäkökulmasta merkittävästi pienempi haaste kuin yhtäaikaisten ja kompleksien tarpeiden asiakkaat.
Jalostamalla erään hyvinvointialueen dataa episodipohjaisilla asiakas- ja potilasryhmittelyillä (pDRG/EPR ja dDRG) saimme selville, että monipalveluasiakkaiden palvelut tuottivat kaikista kustannuksista noin 53 %. Yksittäisiä pitkäaikaissairauksia sairastavien osuus kustannuksista oli 25 % ja loput 22 % kustannuksista syntyi niistä asiakkaista, joilla oli yksittäinen terveysongelma tai akuutti sairaus.
Häiriökysyntä on merkittävä kysyntää lisäävä tekijä paljon palveluita tarvitsevien ryhmässä. Häiriökysynnällä (failure demand) tarkoitetaan tilannetta, jossa palvelujärjestelmä epäonnistuu asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin vastaamisessa. Tällöin oikean palvelun piiriin ei pääse oikeassa ajassa, mikä synnyttää lisätarpeita. Toisaalta monesti tälle asiakasryhmälle tarjotaan myös palveluita, jotka eivät asiakkaalle sovellu tai joihin asiakas ei sitoudu, koska palveluita ei ole riittävästi mietitty asiakkaan näkökulmasta.
Jos haluamme synnyttää säästöjä, tämän asiakasryhmän tarpeisiin pitää pystyä vastaamaan nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Tähän taas tarvitaan syvällisempää ymmärrystä paitsi tämän asiakasryhmän tarpeista myös sen terveysongelmista kustannuksineen. Näin saadaan aikaiseksi parempaa vaikuttavuutta.
Suurten joukkojen palveluiden sujuvoittaminen kustannusten taittajana
Myös palveluissa, joissa käyttäjänä on suuri osuus väestöstä, syntyy häiriökysyntää. Kun suuri joukko hakeutuu palveluihin saadakseen ajan, jota ei joko saa tai jonka saaminen menee liian pitkälle, syntyy ruuhkaa ja ylimääräisiä yhteydenottoja. Mikäli terveydelliseen ongelmaan ei saada ajoissa ratkaisua, voidaan joutua myös turvautumaan raskaampiin – ja kalliimpiin – palveluihin.
Siksi ei ole tärkeää kiinnittää huomiota vain siihen, mitä tapahtuu paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden palveluissa ja tarpeissa, vaan myös siihen, että suurten joukkojen palvelut saadaan mahdollisimman sujuviksi. Tässä esimerkiksi digitaalisilla ratkaisuilla on todella keskeinen rooli. Jotta taas digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, tarvitaan paitsi kustannusten myös toteutuneen palvelutuotannon parempaa tuntemusta.
Alueiden välillä valtavia eroja hoidon kustannuksissa
Hyvinvointialueiden välillä on valtavia eroja, kun tarkastellaan terveysongelmien hoidon kustannuksia vuoden aikana tuhatta asukasta kohden. Tarkasteltaessa dataa, joka on saatu FCG:n episodipohjaisten asiakas- ja potilasryhmittelyiden (pDRG-EPR ja dDRG) avulla, erot käyvät erittäin selväksi.
Esimerkiksi eräällä hyvinvointialueella TOP3 eniten hoitokustannuksia aiheuttanutta sairautta ovat pahanlaatuinen, komplisoitunut kasvain (170 392 euroa), komplisoitunut vamma tai haittavaikutus (119 147 euroa) ja komplisoitunut neurologinen sairaus (85 754 euroa). Toisella hyvinvointialueella vastaavien sairauksien kustannus vuoden aikana tuhatta asukasta kohden on huomattavasti alhaisempi: pahanlaatuisen, komplisoituneen kasvaimen kohdalla 36,50 %, komplisoituneen vamman tai haittavaikutuksen kohdalla 56,70 % ja komplisoituneen neurologisen sairauden kohdalla 50,68 % alhaisempi verrattuna ensimmäiseen alueeseen.
Nämä erot johtuvat paitsi eroista väestön sairastavuudessa ja palvelutarpeissa, myös erilaisista tavoista järjestää ja tuottaa palveluita mukaan lukien erilaiset ammattiryhmien väliset työnjaot. Vertailua tarvitaankin nimenomaan siihen, että voimme näin kehittää hoito- ja palveluketjuja tehokkaammiksi ja vaikuttavammiksi ottamalla oppia parhaista käytännöistä.
Avain vertailuun on kuitenkin datassa – jonka keräämiseen ja analysointiin on onneksi olemassa työkalut jo nyt.
